Liitokorento
Korentowiki
| Liitokorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
Liitokorento (Epitheca bimaculata) on laajalle levinnyt, mutta vaikeasti havaittava ja useimmiten vähälukuinen laji.
Liitokorentokoiras. Laji muistuttaa enemmän hukankorentoja kuin muita kiiltokorentoja. Kuva: Petri Metsälä
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Pituus: 55-65mm.
Hieman suurempi kuin muut kiiltokorennot. Toisin kuin muiden kiiltokorentojen, liitokorennon ruumis on mustan ja +- ruskeanoranssin värittämä, takaruumiin sivuilla on keltaiset läiskät, eikä ruumiissa ole vihreää kiiltoa. Myös aikuisen korennon silmät ovat ruskeat eivätkä hohtavan vihreät. Siivet savunruskeat. Raajat ovat erittäin pitkät. Liitokorennon habitus tuo mieleen pikemminkin rusko- tai sorjahukankorennon kuin muut kiiltokorennot.
Lennossa liitokorennolta erottuu koon ja pitkän, paksun takaruumiin lisäksi savunruskeat siivet ja mustat läiskät takasiipien tyvellä. Lento on varmaa, liitelevää ja nopeaa. Lajin voi lennossa sekoittaa täpläkiiltokorentoon, jolta kuitenkin puuttuvat takasiipien tyven mustat läiskät.
Käyttäytyminen
Koiraat lentävät väsymättä useimmiten kaukana rannoista tai korkealla maan päällä, usein puidenlatvojen tasalla. Tämän takia lajia on vaikea havaita ja vielä vaikeampi pyydystää, useimmat havainnot koskevat lentäviä yksilöitä. Naaras laskee munat lennosta hyytelönauhana kasvillisuuden sekaan. Pohjoisamerikkalaisilla Epitheca-lajeilla on todettu naaraiden suosivan jo syntyneisiin munakertymiin munimista.
Elinympäristö
Meso- tai eutrofiset järvet, joissa runsaasti makrokasvillisuutta. Sopeutunut voimakkaaseen kalojen saalistuspaineeseen. Tavataan joskus myös rehevärantaisilla suojärvillä. Havaitaan lentokauden alussa usein kaukana vedestä, mm. hakkuuaukioilla, metsäteillä ja pelloilla, joissa laji voi olla helpommin havaittavissa kuin lisääntymisvesistöillä.
Esiintyminen
Suhteellisen harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Laji on melko vaikea löytää, mutta hyvällä onnella sopivilta paikoilta voi löytää useita yksilöitä kerrallaan, ja mm. kesällä 2008 laji oli Päijät-Hämeessä hyvin helppo löytää metsäautoteiden varsilta.
Lentokausi kesäkuun alusta elokuulle, päälentokausi ilmeisesti kesäkuu. Lajia tavataan pääosin Vaasa-Joensuu -linjan eteläpuolella, löytöjä tosin pohjoisempaakin.
Kuvia
Liitokorentokoiras. Huomaa takasiiven tyven musta laikku, savunruskeat siivet, pitkän mustan takaruumiin sivuilla olevat keltaiset laikut ja erittäin pitkät jalat. Kuva: Petri Parkko
Liitokorentokoiras, 29.6.07 Ahlainen. Kuvan yksilö vapautettu oksalle ja kuvattu sen jälkeen. Kuva Rane Olsen.
Liitokorentokoiras, 13.6.07 Hollola. Kuva: Jussi Mäkinen.
Liitokorento, Vihti, 2009. Kuva: Miikka Friman
Liitokorennon olemassaolo on helpointa todeta joko toukkien tai toukkanahkojen perusteella. Molemmissa näkyy liitokorennolle lajityypilliset taaksepäin kaartuvat piikit takaruumiin selkäpuolella.
Toukan selkää koristaa piikkien rivi ja se on hyvin pitkäraajainen. Lisäksi takaruumiin kärjessä on voimakkaat, taaksepäin suuntautuneet piikit.
Kuollut lähes kuoriutumisvalmis liitokorennon toukka. Huomaa selän voimakkaat käyrät piikit. Sysmä 6/06, Janne Koskinen
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Gerken, B. & Sternberg, K. 1999: Die Exuvien Europäischer Libellen (insecta Odonata).
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- korento.net