Isolampikorento
Korentowiki
| Sirolampikorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
Hyvin yleinen isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) on pikkuvesistöjemme peruslajistoa ja helposti sekoitettavissa erittäin samannäköiseen pikkulampikorentoon.
Isolampikorento, koiras. Valkeala. Takaruumiin punaiset kuviot ovat suuremmat kuin pikkulampikorennolla, ja siipien kylkisuoni on koko pituudeltaan vaalea. Kuva: Jukka Toivanen
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Takaruumiin pituus: 21,5-28mm. Kokonaispituus: 31-38mm. Pienikokoiset ja eloisat lampikorennot on useimmiten melko helppo tunnistaa lampikorennoiksi jo pomppivan lentonsa, solakan rakenteensa, takasiiven tyven pienen täplän ja valkoisen naaman avulla. Tämän jälkeen määrittäminen voi olla hieman hankalampaa.
Valkoinen naama, läpinäkyvät siivet, tummat perälisäkkeet ja punaisen/keltaisen ja mustan kirjava väritys johtavat alustavan maastomäärityksen useimmiten iso- tai pikkulampikorentoon. Molemmat lajit esiintyvät samankaltaisissa ympäristöissä, erityisesti suolammilla, ja voivat olla melko vaikeita tunnistettavia. Naaras ja nuori muistuttavat erittäin paljon myös kompleksin kolmatta lajia, täplälampikorentoa.
Perälisäkkeet ovat aina tummat, erona sirolampikorentoon ja lummelampikorentoon. Kooltaan hieman pikkulampikorentoa raskaampi ja paksuruumiiseempi. Koiras: Musta voimakkain punaisin kuvioin. Naama valkoinen, perälisäkkeet tummat. Takaruumiin punaiset kuviot suuremmat kuin pikkulampikorennolla, ja takaruumiin 7. jaokkeen täplä leveä, ylettyen reilusti jaokkeen puolivälin alapuolelle. Siiven kylkisuoni (costa) on useimmiten vaalea koko pituudeltaan, verrattuna pikkulampikorentoon jolla kylkisuonen tyviosa useimmiten (aina?) tumma.
Koiraan penis melko suuri, voimakkaasti käyristynyt.
Naaras ja nuori. Kuvioinneiltaan koirasmainen, mutta punainen on korvautunut keltaisella, joka iän myötä kauhtuu likaisen harmaankellertäväksi. Keltaiset kuviot usein hyvin voimakkaat, täplälampikorentomaiset - varsinkin nuorten maastomäärittäminen hyvin hankalaa. Keltaista vähemmän kuin täplälampikorennolla ja takaruumiin kuviot useimmiten enemmän vaakunan muotoisia kuin täplälampikorennon "kuumailmapallot". Tämä kuitenkin erittäin huono määritysperuste.
Elinympäristö
Suolammet, seisovat pienvedet, järvenlahdet ja jopa jokien suvannot.
Esiintyminen
Hyvin yleinen ja melko runsaslukuinen koko maassa. Lentoaika toukokuulta elokuulle, päälentokausi kesä-heinäkuussa.
Kuvia
Isolampikorento, koiras. 2007 Pori. Kuva: Rane Olsen.
Isolampikorentonaaras. Takaruumiin keltaiset kuviot ovat pikkulampikorennon vastaavia laajemmat, mutta täplälampikorennon kuvioita pienemmät. Kuva: Petri Metsälä
Nuori isolampikorentokoiras, kuva Sulka Haro
Isolampikorento, nuori koiras. Toisinaan isolampikorennolla on takaruumiin 8. jaokkeessakin täplä. Kuva: Jussi Mäkinen.
Nuori naaras, Utsjoki, Nuorgam, kuva Miikka Friman
Isolampikorennon toukkia.
Lähteet
- Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe.
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
- http://www.korento.net