Karvaukonkorento
Korentowiki
| Karvaukonkorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
Karvaukonkorento (Brachytron pratense) poikkeaa muista ukonkorennoista ollen alkukesän laji.
Karvaukonkorentokoiras on pienikokoinen, keskiruumiin sivut ovat laajalti vihreät ja olkajuovat hyvin lyhyet tai olemattomat. Muoto on pötkömpi kuin muilla ukonkorennoilla. Kuva: Tommi Laurinsalo
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Pituus: 54-63mm.
Pieni ukonkorento, vain hieman välkekorentoa isompi.
Lennossa, koiras: Väritykseltään muistuttaa kirjoukonkorentoa: vaaleanvihreä keskiruumis ja sinitäpläinen takaruumis. Kooltaan selvästi pienempi ja lento nopeampaa ja levottomampaa, jonka vuoksi voi olla vaikea hoksata edes sitä, että kyseessä on ukonkorento. Muistuttaa lennossa kooltaan ja habitukseltaan jopa kiiltokorentoja!
Lennossa, naaras: Haalea versio koiraasta, väritys usein kellertävä tai vihertävän kellertävä.
Levossa, koiras: Koko ruumis huomattavan karvainen. Keskiruumiin sivujen pohjaväri kirkkaan vihreä. Sivuilla kaksi kapeaa tummaa pystyjuovaa erona Aeshna-suvun ukonkorentoihin. Olkajuovat kirjoukokorentomaisen voimakkaat, vihreät. Takaruumiin täplät siniset, pienehköt. Ensimmäisessä jaokkeessa keskellä päällä yksittäinen vaalea täplä. Siipitäplät hyvin pitkät ja kapeat.
Levossa, naaras: Kuten koiras, mutta väritykseltään kellertävä-vihertävä. Olkajuovat usein heikot.
Elinympäristö
Järvillä ja rehevillä merenlahdilla, rantaniityillä ja hitaasti virtaavilla joilla ja niiden läheisillä avoimilla niityillä, kallioilla, puutarhoissa jne. Vaikka lajin tapaa usein veden päältä lentämästä, lentelee se usein kauempanakin rannasta.
Esiintyminen
Hyvin vähälukuinen ja melko harvinainen laji; useimmiten havaitaan vain yksittäisiä yksilöitä, mutta parhaimmillaan toukkanahkoja saattaa löytyä kymmeniä, ja hyvillä esiintymispaikoilla havaitaan kerralla useita lentäviä yksilöitä. Laji esiintyy kuitenkin laajalti melko vaihtelevissa biotoopeissa.
Etelä- ja Kaakkois-Suomessa, pohjoisimmat havainnot Pohjois-Savosta ja läntisimmät Varsinais-Suomesta. Puuttuu esimerkiksi kokonaan Satakunnasta ja Ahvenanmaalta.
Päälentokausi: Kesäkuun puolivälistä heinäkuulle. Aikuisia on tavattu 23.5.-8.8. välisenä aikana. Lajin kehityskierron ajasta Suomessa ei ole varmoja tietoja, mutta Berliinin seudulla Saksassa laji saattaa kehittyä jopa univoltiinisesti.
Muuta
Lajia kuvatessaan Müller luuli naarasta ja koirasta omiksi lajeikseen. Naaraan lajinimi, hafniensis, olisi itse asiassa lajin oikea nimi, mutta koiraalle annettu pratense on niin laajalti käytössä, että nykyään sitä käytetään lajin virallisena nimenä.
Kuvia
Parittelevat Karvaukonkorennot, Pohja. Kuva: Jukka Toivanen
Naaras, Pohja. Kuva: Jukka Toivanen
Kuva: Petri Parkko.
Pyydystetty karvaukonkorentonaaras. Huomaa töpäkkä takaruumis, keskiruumiin laajalti vaaleiden sivujen ohut "tuplapystyraita" ja lähes olemattomat olkajuovat. Kuva: Petri Parkko.
Karvaukonkorento, kuoriutumassa oleva koiras. 28.5.2007, Pohja. Kuva: Jussi Mäkinen.
Karvaukonkorentokoiras, kuva Miikka Friman
Muniva karvaukonkorentonaaras, Savitaipale, Kärnäkoski 6/07. Kuva Miikka Friman
Karvaukonkorennon toukkia.
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot
- * Brauner, O. 2006: Univoltine development of Leucorrhinia pectoralis and Brachytron pratense in a small water body in northeastern Brandenburg, Germany (Odonata: Libellulidae, Aeshnidae). - Libellula 25: 61-75
- http://www.korento.net