Karvaukonkorento

Korentowikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karvaukonkorento
Tieteellinen luokittelu
Lahko: Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko: Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo: Ukonkorennot (Aeshnidae)
Suku: Brachytron Evans 1845
Laji: pratense (Müller 1764)
Levinneisyys

<hatikkakartta queryid="2951.448" taxon="3940" width="250"/>

Karvaukonkorento (Brachytron pratense) poikkeaa muista ukonkorennoista ollen alkukesän laji.

Brapramtlaurinsalo1.jpg

Karvaukonkorentokoiras on pienikokoinen, keskiruumiin sivut ovat laajalti vihreät ja olkajuovat hyvin lyhyet tai olemattomat. Muoto on pötkömpi kuin muilla ukonkorennoilla. Kuva: Tommi Laurinsalo

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus: 54-63 mm.

Pieni ukonkorento, vain hieman välkekorentoa isompi.

Lennossa, koiras: Väritykseltään muistuttaa kirjoukonkorentoa: vaaleanvihreä keskiruumis ja sinitäpläinen takaruumis. Kooltaan selvästi pienempi ja lento nopeampaa ja levottomampaa, jonka vuoksi voi olla vaikea hoksata edes sitä, että kyseessä on ukonkorento. Muistuttaa lennossa kooltaan ja habitukseltaan jopa kiiltokorentoja!

Lennossa, naaras: Haalea versio koiraasta, väritys usein kellertävä tai vihertävän kellertävä.

Levossa, koiras: Koko ruumis huomattavan karvainen. Keskiruumiin sivujen pohjaväri kirkkaan vihreä. Sivuilla kaksi kapeaa tummaa pystyjuovaa erona Aeshna-suvun ukonkorentoihin. Olkajuovat kirjoukokorentomaisen voimakkaat, vihreät. Takaruumiin täplät siniset, pienehköt. Ensimmäisessä jaokkeessa keskellä päällä yksittäinen vaalea täplä. Siipitäplät hyvin pitkät ja kapeat.

Levossa, naaras: Kuten koiras, mutta väritykseltään kellertävä-vihertävä. Olkajuovat usein heikot.

Elinympäristö

Järvillä ja rehevillä merenlahdilla, rantaniityillä ja hitaasti virtaavilla joilla ja niiden läheisillä avoimilla niityillä, kallioilla, puutarhoissa jne. Vaikka lajin tapaa usein veden päältä lentämästä, lentelee se usein kauempanakin rannasta.

Esiintyminen

Hyvin vähälukuinen ja melko harvinainen laji; useimmiten havaitaan vain yksittäisiä yksilöitä, mutta parhaimmillaan toukkanahkoja saattaa löytyä kymmeniä, ja hyvillä esiintymispaikoilla havaitaan kerralla useita lentäviä yksilöitä. Laji esiintyy kuitenkin laajalti melko vaihtelevissa biotoopeissa.

Etelä- ja Kaakkois-Suomessa, pohjoisimmat havainnot Pohjois-Savosta ja läntisimmät Varsinais-Suomesta. Puuttuu esimerkiksi kokonaan Satakunnasta ja Ahvenanmaalta.

Päälentokausi: Kesäkuun puolivälistä heinäkuulle. Aikuisia on tavattu 19.5.-8.8. välisenä aikana. Lajin kehityskierron ajasta Suomessa ei ole varmoja tietoja, mutta Berliinin seudulla Saksassa laji saattaa kehittyä jopa univoltiinisesti.

Muuta

Lajia kuvatessaan Müller luuli naarasta ja koirasta omiksi lajeikseen. Naaraan lajinimi, hafniensis, olisi itse asiassa lajin oikea nimi, mutta koiraalle annettu pratense on niin laajalti käytössä, että nykyään sitä käytetään lajin virallisena nimenä.

Kuvia

PhpwsA6kuAM.jpg

Parittelevat Karvaukonkorennot, Pohja. Kuva: Jukka Toivanen

KarvaukonkKppo.jpg

Karvaukonkorento, koiras. Kuva: Petri Parkko.

KarvaukkoNppo.jpg

Pyydystetty karvaukonkorentonaaras. Huomaa töpäkkä takaruumis, keskiruumiin laajalti vaaleiden sivujen ohut "tuplapystyraita" ja lähes olemattomat olkajuovat. Kuva: Petri Parkko.

090607-28.jpg

Naaras, Pohja. Kuva: Jukka Toivanen

Brapra28052007Pohja makinen1.jpg

Karvaukonkorento, kuoriutumassa oleva koiras. 28.5.2007, Pohja. Kuva: Jussi Mäkinen

Brapra larva makinen.jpg

Karvaukonkorennon toukkia.

Lähteet

  • Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
  • Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
  • Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot
  • * Brauner, O. 2006: Univoltine development of Leucorrhinia pectoralis and Brachytron pratense in a small water body in northeastern Brandenburg, Germany (Odonata: Libellulidae, Aeshnidae). - Libellula 25: 61-75
  • http://www.korento.net