Kisavastaukset2008
Vastaukset määrityskisaan 23.2.08:
Kisaan vastasi vain kuusi uskalikkoa. Suurkiitokset heille!
Kuva 1. Okatytönkorento 2, Vihertytönkorento 2, Kuutytönkorento 1, Eteläntytönkorento 1. Kisan ilmeisesti vaikein kuva. Vatsapuolen punkit vähän hämäävät, mutta sukupuoli on määritettävissä naaraaksi 2. jaokkeen mustan kuvion muodosta. Vaalea pohjaväritys on huono tuntomerkki, sillä useilla lajeilla se iän mukana muuttuu. Tummat kuviot sen sijaan ovat samanlaiset iästä riippumatta. Kuvioinnit sopivat vain tytönkorennoille. Poissulkumenetelmällä päästään sukuun: Oka-, hoikka- ja keritytönkorennot putoavat pois, sillä niiltä puuttuu tuo tumma Coenagrion –juova kyljeltä. Vain isotytönkorennolla on tuo sama juova, mutta sillä toisessa jaokkeessa on sivuilla mustaa ja se ei ole koskaan näin savensininen. Tällä korennolla juova katkeaa ja juovan pää on erillinen musta piste kyljellä. Se on itse asiassa hyvä vihertytönkorentonaaraan tuntomerkki. Muita vihertytönkorennolle tyypillisiä piirteitä ovat kaulurin pitkä, törröttävä keskiliuska ja vaalean hartiajuovan alla olevan mustan juovan etualaosan alaspullistuva neliömäinen alue keskimmäisen jalan päällä (vrt. esim. kuvat 17.&18.). Tuo musta neliö sulkee pois ehdotetut kuu- ja eteläntytönkorennot. Pohjavärikin lopulta tyypillinen nuorelle vihertytönkorentonaaraalle. Vihertytönkorento (Coenagrion armatum), Särkisalo .6.07
Kuva 2. Vaskikorento 4, aapakiiltokorento 2. Musta, vihreäsilmäinen, metallinkiiltävä keskikokoinen korento – siis kiiltokorentoryhmää. Otsan sivun musta väritys paljastaa lajin, muilla kiiltokorennoilla on ainakin vähän keltaista. Vaskikorentonaaras (Cordulia aenea), Kisko 21.6.07.
Kuva 3. Eteläntytönkorento 3, keihästytönkorento 1, taigatytönkorento 1, sirotytönkorento 1. Sininen pieni tikku, eli tytönkorento. Takaruumis näyttää hyvin vaalealta, olkajuovat ovat suhteellisen leveät ja ennen kaikkea kaulurin takareuna loivasti aaltoileva. Nämä sulkevat muut paitsi taiga- ja eteläntytönkorennon pois. 2. jaokkeen U-kuvio on kuitenkin tyypillisempi eteläntytönkorennolle. Samanlainen kuvio voi olla joskus keihästytönkorennolla (ja muillakin Coenagrion -lajeilla), mutta sen kaulurin reunukset ovat tasaiset ja takareunassa on loiva mutta selvä kulma. Sirotytönkorennon kaulurin takareuna on voimakkaasti aaltoileva. Kauluri on siis tästä kuvasta tärkein tuntomerkki. Eteläntytönkorento (Coenagrion puella), Inkoo, .6.07
Kuva 4. Karvaukonkorento 5, välkekorento 1. Hyvin tunnettu. Ukonkorentokoiraaksi tunnistaa koiraan perälisäkkeistä ja sinisistä täplityksestä takaruumiissa. Kaikista Aeshna –suvun ukonkorennoista eroaa perälisäkkeiden muodosta: hyvin lyhyet alemmat ja ylemmän kärki kiertyy sivulta katsottuna selvästi lisäkkeen tason yläpuolelle. Samoin hyvin pienet siniset täplät sopivat vain karvaukkoon. Karvaukonkorento (Bracythron pratense), Juva, .6.07
Kuva 5. Rannikkoukonkorento 4, isoukonkorento 1, suoukonkorento 1. Aeshna –suvun ukonkorennoksi helppo määrittää, sukupuoli lisääntymiselimistä naaras. Sitten joutuukin vähän miettimään. Leveät keskiruumiin sivujuovat leveällä tummalla keskijuovalla sulkevat pois muut paitsi iso- ja etelänukonkorennon. Kokoa voi olla vaikea arvioida, mutta isohan tämä on, joten etelänukonkorento se ei ole. Etelänukonkorennon naaraalla on lisäksi tyypillisesti hyvin heikko olkajuova tai se puuttuu kokonaan ja etummainen keskiruumiin sivujuova on yläpäästään kiilamainen, ei tasaisena siiventyveen jatkuva kuten tällä. Isoukonkorennolla on tummat siipien etusuonet eli costat ja sen siiven kärkiosan lähellä on tavallisesti selvästi ruskempi alue. Keskiruumiin keskijuovan kolme kiiltelevää pistettä taisi hämätä yhden vastaajan suoukonkorentoon. Eli: rannikkoukonkorento (Aeshna s. osiliensis), Inkoo .6.07
Kuva 6. Hoikkakiiltokorento 6. Jälleen musta metallinkiiltoinen kiiltokorento. Otsansivuilla on keltaista, joka sulkee vaskikorennon pois. Keltainen rajoittuu täpliksi aivan otsan sivuille, joten välkekorentokaan se ei ole. Jäljelle jää neljä lajia: tundra-, aapa-, hoikka- ja täpläkiiltokorento. Sukupuoli on naaras (ei koiraan paritteluelimiä). Täpläkiiltokorentonaaras olisi paljon vaaleampi takaruumiista. Kolmosjaokkeen yläpuolen keltainen täplä puuttuu aapa- ja tundrakiiltokorennoilta, joten jäljelle jää hoikin ja kaikkien tunnistama laji: Hoikkakiiltokorento (Somatochlora arctica) Tammela, .7.07.
Kuva 7. Elokorento 4, punasyyskorento 2. Syyskorento, jolla pullea 3. jaoke takaruumiissa ilman paritteluelimiä, eli naaras. Takaruumiin sivut kiiltelevät ikävästi, joten on vaikea hahmottaa onko sivuilla kulkeva juova yhtenäinen. Kahdeksannen takaruumiin jaokkeen alla ei näy juurikaan ulkonevaa sukuaukon suojusta, joten Suomen viidestä lajista putoavat pois tumma- ja punasyyskorento. Lännensyyskorennolla olisi selkeästi enemmän mustaa keskiruumiin sivuilla, selvä vaalea olkajuova ja takaruumiin sivuilla ei ole yhtenäistä tummaa juovaa. Tästä kuvasta hyvin samannäköinen verikorento putoaa pois jalkojen vaaleiden juovien takia. Ja onhan tällä elokorennolle tyypillisesti meripihkanväriset siipien tyvetkin. Siis elokorentonaaras (Sympetrum flaveolum), Helsinki, .8.06.
Kuva 8. Kirjojokikorento 4, kirjoukonkorento 1, sulkakoipikorento 1. Liike-epäterävyys hoikisti kuvan korentoa niin, että yksi vastaaja erehtyi hentosudenkorentojen puolelle. Ehdotettu sulkakoipikorento ei ole koskaan vihreä. Keskiruumiiltaan näin kirkkaan vihreitä aitosudenkorentoja ovat vain kirjo- ja viherukonkorento ja kirjojokikorento. Juovaton vihreä keskiruumiin sivu ja vihreä väri takaruumiissa sulkee melkeinpä kaikki muut korennot viherukonkorentonaarasta lukuunottamatta pois. Tällä takaruumis on hoikka ja selkeästi päästään pullistunut, ja tumma etuosastaan, eli: kirjojokikorentokoiras (Ophiogomphus cecilia), Jaala .7.06
Kuva 9. Rannikkoukonkorento 6. Mikä päti kuvaan 5, pätee tähänkin. Rannikkoukonkorentonaaras (Aeshna s. osiliensis), .7.07 Turku.
Kuva 10. Liitokorento 5, litteähukankorento 1. Helppo kuva ja –laji. Tumma kolmio takasiiven tyvellä on vain liitokorennolla ja hukankorennoilla. Ruskohukankorennolla näkyisi mustat täplät siipien puolivälin noduksessa ja litteähukalla olisi paitsi leveä takaruumis, mustaa myös etusiiven tyvellä. Sorjahukankorentonaaras muistuttaa tästä kuvasta kuvan liitokorentoa ehkä eniten, mutta sen takaruumiin sivuilla ei ole tuollaisia erillisiä täpliä ja sen siipien kärjissä näkyisi tummentumat. Liitokorento (Epitheca bimaculata) Suomusjärvi, .6.07
Kuva 11. Täpläkiiltokorento 5, tummasyyskorento 1. Tämä kuva vaati hieman hoksaamista ja sitähän vastaajilla tuntui riittäneen. Ensin kannattaa määrittää perälisäkkeistä sukupuoli, eli koiras. Ainoa laji, jolla on tuollaiset oranssit täpät takaruumiin sivuilla ja kärjestään ylöskaartuvat ylemmät perälisäkkeet on täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata). Ehdotetun tummasyyskorennon keltaiset alueet olisivat laajempia ja takaruumiin yläosassa. Särkisalo .6.07.
Kuva 12. Merisinikorento 3, pohjanukonkorento 1, pihtijokikorento1, vaskikorento 1. Samoin tämä oli vähän liian läheltä kuvattu. Yhdistelmä turkoosinvihreät silmät, mustat jalat, keltaisen otsantyven punasyyskorentomainen musta alue ja otsan sekä keskiruumiin kalvakan vihertävänharmaa väritys pitäisi riittää viemään ajatukset merisinikorentoon (Orthetrum cancellatum), Hanko .7.07
Kuva 13. Elokorento 4, punasyyskorento 1, tummasyyskorento 1. Nuori koiras elokorento (Sympetrum flaveolum), jolla näkyy laajalti meripihkan väriset siipien tyvet ja musta takaruumiin alapuoli. Helsinki .7.06
Kuva 14. Verikorento 5, punasyyskorento 1. Punainen koiras syyskorento. Näitä on kolmea lajia: veri- punasyys- ja lännensyyskorento. Jalat näyttävät mustilta, mutta ovatko ne todella? Keskiruumis näyttää tasaisen ruskealta ja se, yhdessä takaruumiin verenpunaisen värin kanssa sopivat huonosti lännensyyskorennolle, jolla pitäisi näkyä keskiruumiin sivujen leveistä keltaisista juovista ainakin keltaisin alaosa. Tästä kuvasta on vaikea sanoa selkeitä eroja punasyys- ja verikorennon välillä, mutta takaruumis on selkeästi takapäästään pullistunut ja alapuolelta voimakkaan musta. Siispä: verikorento (Sympetrum sanguineum) Helsinki, 11.9.05.
Kuva 15. Viherukonkorento 6. Korennosta ei näy paljon mitään, mutta silti se pitäisi tunnistaa… Otsasta pilkottaa ukonkorennoille tyypillinen väriyhdistelmä, ruumiin sivut ovat lähes kuviottoman vaalean vihreät, hyvin leveät olkajuovat. Vielä kun määrittää kasvin, eli sahalehden, uskaltaa sanoa sen ääneen: viherukonkorentonaaras (Aeshna viridis) Parikkala 11.8.06.
Kuva 16. Sirotytönkorento 4, okatytönkorento 1, - 1. Huono, suttuinen kuva tytönkorennosta, ei oikein tiedä mihin tarttua. Kuitenkin hyvin tunnettu. Takaruumiin kaksivärikuvionti pudottaa muut paitsi okatytön- ja Coenagrion –korennot pois. Lähinnä 2. jaokkeen värityksen perusteella naaras. Laajat vaaleat alueet takaruumiin jaokkeiden etuosissa puuttuvat käytännössä aina keihäs-, kuu-, taiga- ja vihertytönkorennoilta. Jäljelle jää vain oka-, etelän- ja sirotyönkorennot. Okatytönkorennolla olisi selvästi leveämmät olkajuovat ja sillä ei yleensä pitäisi olla tuollaista vaaleata 8. jaoketta ja sen kuvioita. Periaatteessa sekä eteläntytön- että sirotytönkorennolla voisi olla tällainen takaruumiin väritys. Keskiruumiista löytyy sentään hienoisia eroja, jotka ovat tosin tästä kuvasta vaikeat tulkita. Olkajuovat ovat kapeat ja kauluksessa pilkistää se sirotytönkorennon keskimutkan kärjen valkoinen erillinen pilkku. Eli sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum), Helsinki, .6.05
Kuva 17. Vihertytönkorento 4, keihästytönkorento 1, okatytönkorento 1. Tytönkorentonaaras. Tältä näyttäisi puuttuvan Coenagrion –juova keskiruumiin sivuilta. Takaruumiin 8. jaokkeen alla ei ole okaa, joten okatytönkorento se ei voi kuitenkaan olla. Tarkkaan katsottuna tällä on kuitenkin juovasta pätkä, eli erillinen piste keskiruumiin sivuilla. Siis taasko vihertytönkorento? Korkean näköinen kaulus, vaalean hartiajuovan alla olevan mustan juovan etualaosan alaspullistuva neliömäinen alue keskimmäisen jalan päällä, vaaleat alueet 8. ja 3. jaokkeiden etuosassa sopivat kaikki vihertytönkorentoon, joka se siis on. Vihertytönkorento (Coenagrion armatum), .7.07 Särkisalo.
Kuva 18. Keihästytönkorento 5, okatytönkorento 1. Äkkiä katsottuna hyvin samannäköinen kuin edellinen, mutta eroja löytyy: Selvä eheä Coenagrion –juova, ei sitä neliömäistä aluetta keskiruumiin sivuilla, eheä tumma selkämys takaruumiissa. Kauluria on kuvasta vaikea tulkita, mutta se mitä näkyy, sopii hienosti keihästytönkorennolle (Coenagrion hastulatum), .6.07 Sauvo.
Kuva 19. Isotytönkorento 4, isokeijukorento 1, punatytönkorento 1. Päältä olkajuovaton, hyvin musta tytönkorento, jolla ei vaaleita täpliä silmien päällä, eli isotytönkorentohan se, äskettäin kuoriutunut koiras. Ehdotettu isokeijukorento olisi metallinkiiltoisen vihreä tai sinihärmäinen ja sen perälisäkkeet ovat hyvin erilaiset ja punatytönkorento olisi punainen ja sillä on mm. voimakkaat punaiset olkajuovat. Isotytönkorento (Erythromma najas) .5.05 Karjaa.
Kuva 20. Täpläkiiltokorento 5, rannikkoukonkorento 1. Viuh! Tämän kuvan tunnistaminen vaati jälleen mielikuvitusta. Vihreäsilmäinen korento, jolla tasaisen kuviottoman tumma väritys vie suoraan kiiltokorentoihin. Tumman näköinen otsansivu ja messinginkiiltoinen ruumis vievät ajatukset vaskikorentoon, mutta takaruumis on turhan hoikka ja tasapaksu sille. Takaruumiissa voi hyvällä mielikuvituksella kuvitella täplitystä, joten kyseessä on täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata). Messinginkiilto sopii itse asiassa tällekin lajille oikein hyvin. Otsan pientä keltaista täplää on turha yrittää nähdäkään tästä kuvasta. Siitä huolimatta hyvin tunnettu. .6.06 Helsinki.
Kuva 21. Punasyyskorento 3, lännensyyskorento 2, okatytönkorento 1. Sukupuoli on koiras, mutta ensin pitäisi päätellä suku. Tytönkorennot, eli yhtäläissiipiset (Tsygoptera) putoavat esim erilaisten taka- ja etusiipien perusteella. Kyseessä siis erilaissiipinen (Anisoptera). Kelta-oranssi-musta kuviointi ja laajalti vaalea takaruumis pudottaa näistäkin muut paitsi syyskorennot ja sinikorennot pois. Nuori merisinikorento muistuttaa hieman tätä, mutta sillä on selkeämmät värikuviot, kuten selvä tumma yhtenäinen juova takaruumiin sivuilla, eikä näin paljon mustaa keskiruumiin sivuilla. Ja ennenkaikkea, hyvin erilaiset sukuelimet. Syyskorentoihin päästyä, määritys helpottuu oleellisesti. Mm. vaaleat juovat jaloissa sulkevat pois tummasyys- ja verikorennon, voimakkaat tummat kuviot keskiruumiin sivuilla elokorennon. Jäljelle jää punasyys- ja lännensyyskorennot. Tällaisella nuorehkolla koiraalla ei tästä kuvasta taida olla muita tuntomerkkejä kuin paritteluelimen muoto, ja sekin näkyy kuvasta kehnosti. Hamulen etummainen osa näkyy ja se on lyhyt ja töpäkkä, ja se sopii paremmin punasyyskorentoon (Sympetrum vulgatum). 17.7.07 Särkisalo.
Kuva22. Etelänukonkorento 4, suoukonkorento 1, ruskoukonkorento 1. Ukonkorennoksi vastaajat tunsivat tämän helposti. Vaikka perälisäkkeet eivät hyvin näykään, ruskean yleisvärityksen perusteella se on epäilemättä naaras. Ruskoukonkorennolla takaruumis on päältä lähes kuviottoman ruskea. Naarasukonkorennot osaavat olla hyvin vaikeita määritettäviä. Tällä kertaa selvitään vähällä, sillä avain löytyy takaruumiin tyveltä: vaalea kolmiomainen T-kirjain, joka on vain kirjo- ja etelänukonkorennolla. Ruskea väri, olkajuovien puuttuminen ja pienet täplät 9.- ja 10. jaokkeiden sivuilla pudottavat kirjoukonkorennon helposti pois. Siis: etelänukonkorento (Aeshna mixta) 24.10.06 Hanko.
Kuva23. Kirjoukonkorento 4, rannikkoukonkorento 1, suoukonkorento 1. Jälleen ukonkorento, tällä kertaa juuri kuoriutunut koiras. Keskiruumiin sivuilla on hyvin paljon vaaleaa. Itse asiassa niin paljon, että vaaleiden juovien väliin jäävä tumma alue on jopa kapeampi kuin vaaleat. Lisäksi tuo tumma alue on yläosastaan kapeampi ja sen etureunassa on tumma kieleke. Molemmat oivallisia kirjoukonkorennon (Aeshna cyanea) tuntomerkkejä. Helsinki .7.06.
Kuva24. Isolampikorento 6. Kuvaan tuli yllättävän yksimieliset vastaukset. Punaiset täplät takaruumiin päällä vievät välittömästi lajipariin isolampi- ja pikkulampikorento. Korento lenteli avoimella rämesuolla pienellä lampareella ja se viittasi pikkulampikorentoon. Siipien etureunan suoni on tumma ja 7. takaruumiinjaokkeen täplä ulottuu noin puoliväliin jaoketta ja 4.-5. jaokkeet ovat päältä mustat. Siis pikkulampikorento. Vai onko sittenkään? Tarkkaan katsottuna näkyy hyvin koiraan paritteluelin, jonka ’koukku’ on hyvin lyhyt ja pullea ja selvästi isolampikorennon. Ja onhan tuon 7. jaokkeen täpläkin melko suuri ja hieman yli puolivälin. Paikalla oli 100 pikkulampikorentoa ja tämä isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda), Kisko .6.07.
Kuva25. Pihtijokikorento 5, aitojokikorento 1. Mustakeltainen väritys johdatti kaikki vastaajat suoraan jokikorentoihin. Aitojokikorento ja kirjojokikorento putoavat pois keskiruumiin sivujen voimakkaiden mustien kirjailujen takia. Aitojokikorennolla on lisäksi mustat perälisäkkeet ja sen takaruumis on vähemmän kirjailtu kuin kuvan leopardimaisen kirjavalla pihtijokikorentonaaraalla (Onychogomphus forcipatus). Jaala .7.06.
Kuuluisuuden halli:
Koska kisaan tuli vain kuusi vastausta, julkaistaankin tässä vain top3, joka kuuluu seuraavasti:
1. Janne Koskinen 25 2. Miikka Friman & Oskari Härmä 24
Janne tunsi siis kaikki, jopa ensimmäisen kuvan vihertytönkorennon, johon kakkossijalaiset kompastuivat. Hienoa Janne! Ja kiitokset kaikille osallistuneille!