Okatytönkorento
Korentowiki
| Okatytönkorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) on loppukesän yleisin pieni ja sininen tytönkorento, joka muistuttaa tikkua.
Okatytönkorentokoiras, Kuusankoski. Kuva: Jukka Toivanen
Yleiskuvaus
Hyvin yleinen ja runsas kaikenlaisissa vesistöissä. Lentää usein avoveden päällä toisin kuin suurin osa muista tytönkorennoista. Koiras muistuttaa lähinnä keihästytönkorentoa, naaras muita tytönkorentoja.
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Koko 29-36mm. Melko helppo tuntea. Takaruumis jykevä, yleisesti Coenagrion-korentoja rotevampi eikä niin siro. Koiras korostuneen sinimusta, sinisen ollessa syvän taivaansinistä ilman vihertäviä sävyjä. Mustaa ruumiissa suhteellisen vähän. Keskiruumiin sivulta puuttuu useimmilla muilla sinisillä korennoilla oleva ylempi musta raita, jonka ansiosta keskiruumis on hyvin sininen. Koiraan 2. jaokkeen kuvio on lähinnä sienimäinen möykky ilman mitään eteenpäin suuntautuvia piikkejä. Takaruumiin 3.-5. jaoke etuosastaan laajalti siniset. 8. ja 9. jaoke lähes kokonaan siniset. Nuorten koiraiden pohjaväri violetinharmaa.
Naaraan takaruumiin 8. jaokkeen alapuolella selvä taaksepäin suuntautunut piikki, jollainen muilla lajeilla vain hoikka- ja keritytönkorentonaaraalla. Naaraan takaruumiin selkäpuolella hyvin tyypilliset torpedonmuotoiset kuviot. Naaraan pohjaväri vaihtelee likaisen kermanvalkeasta vihreään ja harvoin siniseen. Myös lähes ruskeita naaraita tavataan. Naaraan keskiruumiin sivuilta puuttuu ylempi musta raita.
Kauluksen sivuilla on kaksi suurta, nelikulmaista vaaleaa täplää.
Elinympäristö
Hyvin monenlaiset seisovat vedet, erityisen yleinen suolammilla.
Esiintyminen
Päälentokausi kesä-elokuu.
Erittäin yleinen ja hyvin runsaslukuinen laji, jota tavataan laajalti hyvin monenlaisissa biotoopeissa, usein suuria määriä. Toisaalta laji voi kuitenkin myös puuttua näennäisen sopivilta biotoopeilta lähes täysin, ja ruotsalaisessa korentojen bioindikaattoriominaisuuksia käsittelevässä tutkimuksessa laji löydettiin 75 tutkitusta järvestä vain 11 järvestä. On mahdollista, että lajia pidetään - ainakin Keski-Ruotsissa - todellisuutta yleisempänä sen näkyvyyden ja runsauden takia. Suomessakin okatytönkorento puuttuu usein reheviltä merenlahdilta.
Lentokausi tytönkorennoksi pitkä, toukokuulta elokuulle. Lentää myöhemmin kuin muut tytönkorentomme. Tavataan koko maassa. Aikuisia on tavattu 11.5.-7.10. välisenä aikana.
Kuvat
Okatytönkorentonaaras. Kuva Jukka Toivanen, Sipoo
Okatytönkorentokoiras. Kuva Petri Metsälä.
Nuori koiras. Eura, 2007. Kuva: Sami Luoma.
Koiras, Ahlainen 7/2007, kuva Rane Olsen.
Osittain sininen naaras jäi Haaviin Kirrinsannalla 7/2007, lensi tandemissa koiraan kanssa. Kuva Rane Olsen.
Okatytönkorentopariskunta. Hanko 8/06, kuva: Janne Koskinen.
Okatytönkorennot tandemissa, naaras on ruskeaa värimuotoa. Vihti, kuva Miikka Friman
Okatytönkorennon toukka, Helsinki, 24.4.2007. Kuva Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.
Okatytönkorennon, kuten kaikkien tytönkorentojen, toukan väritys vaihtelee huomattavasti. Paras tuntomerkki on levähköt, kärjestään hieman kiilamaiset kiduslisäkkeet. Lisäkkeissä ei ole Coenagrion -tytönkorennoille tyypillistä jakoviivaa paksuihoisemman tyviosan ja ohutihoisemman kärkiosan välillä. Helsinki, 17.6.2007. Kuva Petro Pynnönen, kuvattu akvaariossa.
Lähteet
- Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe.
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
- Sahlén, G. & Ekestubbe, K. 2001: Identification of dragonflies (Odonata) as indicators of general species richness in boreal forest lakes. - Biodiversity and Conservation 10: 673–690
- http://korento.net/