Punatytönkorento
Korentowiki
| Punatytönkorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) on Suomessa paikoittainen virtaavien vesien laji, mutta Euroopassa laji on yleinen laajoilla alueilla. Siellä sitä tavataan usein myös seisovien vesien ääreltä.
Punatytönkorentokoiras on erittäin helppo erottaa kaikista muista sudenkorennoistamme. Kivijärvi 6/2009, kuva: Janne Koskinen
Yleiskuvaus
Punatytönkorento on purojen ja pikkujokien tytönkorento, joka on nimensä mukaisesti punainen. Se on hentosudenkorennoistamme ainoa jonka pääväri on punamusta.
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Koko: 33-36mm
Punatytönkorento on helpoimmin tunnistettavia tytönkorentolajejamme, sillä se on tytönkorennoistamme ainoa, jonka pääväri on punainen. Tällä korennolla on myös punaiset silmät, mutta pää on muuten tumma eikä siinä ole vaaleita kirjailuja.
Naaraan takaruumis on paksumpi kuin koiraan (kuten useimmilla sudenkorennoilla). Lisäksi naaraan takaruumiin jaokkeiden alaosassa on usein mustia, keihään kärjen muotoisia kuvioita.
Elinympäristö
Suomessa laji viihtyy purojen ja pienten jokien äärellä. Suosii erityisesti varjoisia korpipuroja, mutta voi joskus lentää myös seisovan veden äärellä, ja havaintoja tunnetaan suurempien humuspitoisten virtojenkin varsilta.
Lajia on usein vaikea huomata sen punaisesta väristä huolimatta, sillä se pysyttelee usein paikallaan puron rantakasvien joukossa eikä liiku kovin aktiivisesti.
Euroopassa laji on hyvin yleinen erityisesti seisovien vesien äärellä. Osissa Itä-Euroopaa se viihtyy myös virtaavan veden äärellä.
Esiintyminen
Päälentokausi: Euroopassa lentää huhtikuusta elokuuhun, mutta Suomessa kesäkuusta elokuuhun. Aikuisia on tavattu 31.5.-15.8. välisenä aikana. Punatytönkorennon päälentokausi on meillä kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.
Suhteellisen harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Useimmiten yksilöitä havaitaan pienillä esiintymillään muutamista pariinkymmeneen, mutta suuremmatkin kertymät ovat mahdollisia.
Suomessa punatytönkorentoa esiintyy paikoittaisena Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin saakka, pohjoisimpien havaintojen ollessa Kemijärveltä ja Kuusamosta. Laji on yleisimmillään järvi-Suomessa.
Punatytönkorento on levinnyt melkein koko Eurooppaan. Norjassa sitä tavataan maan eteläosassa ja Ruotsissa maan etelä-ja keskiosissa. Laji on levinnyt myös Britteinsaarille ja lähes koko Manner-Eurooppaan, jossa yleinen ja usein hyvin aikainenkin laji.
Kuvat
Punatytönkorentokoiras, kuva Sulka Haro
Koiras, kuva Sulka Haro
Punatytönkorentonaaras muistuttaa väritykseltään koirasta, mutta huomaa paksu takaruumis ja munanasetin. Tammela 8/06, Jussi Mäkinen
Naaras. Porvoo 6/07, Johan Ekroos.
Naaras. Tammela 8/06, Jussi Mäkinen
Punatytönkorennon toukkia.
Lähteet
- Brooks, S. 2002: Dragonflies.
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
- Sandhall, Å. 2000: Trollsländor i Europa.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Huttunen, E. 1979: Kuusamon pitäjän sudenkorennoista (Odonata). Notulae Entomologicae 59:11-13