Aapakiiltokorento

Tieteellinen luokittelu

Lahko:	Sudenkorennot (Odonata)
Alalahko:	Aitosudenkorennot (Anisoptera)
Heimo:	Kiiltokorennot (Cordulidae)
Suku:	Somatochlora Selys 1871
Laji:	alpestris (Selys 1840)

Levinneisyys

Aapakiiltokorento (Somatochlora alpestris) on mustahko, levinneisyydeltään pohjoinen suolaji.

Kuvattu Utsjoen Kevolla 2007, Sulka Haro

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Pituus 45-50 mm.

Melko pieni, hyvin tumma kiiltokorento joka muistuttaa eniten tundrakiiltokorentoa, tumman värityksensä puolesta myös hoikkakiiltokorentoa. Varsinkin naaras muistuttaa naaras vaskikorentoa.

Eroaa tundrakiiltokorentoa lukuunottamatta muista kiiltokorennoista seuraavien tuntomerkkien perusteella: Takaruumissa ei ole keltaisia täpliä, takaruumiin 2. ja 3. jaokkeiden välissä on valkoinen rengas, joka katkeaa jaokkeen päällä.

Tundrakiiltokorennosta eroaa seuraavien tuntomerkkien avulla: Etusiipien kyynärsarassa (keskiruumiin ja siipikolmion välissä) yleensä kaksi poikkisuonta (muilla kiiltokorennoilla yleensä yksi). Etusiiven siipikolmion etusivu selvästi sisäsivua lyhyempi. Siipitäplä on tumman ruskea. Takasiipien kalvoke on tummempi kuin tundrakiiltokorennolla. Koiraan ylemmät perälisäkkeet taipuvat loivassa kulmassa toisiaan vastaan. Naaraan munanasettimen suojus suuri ja kolmiomainen.

Tummasta vaskikorentonaaraasta, jolla voi olla valkea rengas 2. ja 3. jaokkeen välissä, eroaa helpoiten keltaisten naamatäplien perusteella ja kyynärsaran suonituksen osalta.

Etusiiven suonitus. Kyynärsaran poikkijuovat korostettu punaisin pistein. Tallennettu naaras Humppila 6/2007. Kuva: Oskari Härmä.

Elinympäristö

Aapakiiltokorennon biotooppivaatimuksia on vaikea arvioida. Lajia on tavattu monenlaisissa elinympäristöissä. Löytöpaikkoja ovat olleet mm. avoimet pikkusuot ja niiden korpimaiset reunat, tunturilammet, rämeet ja matalat suolampareet, joenrannat ja happamat jokiluhdat. Lajia tapaa Lapissa myös loitompana soista metsäteillä ja -aukioilla sekä myös avosoilla. Ilmeisesti aapakiiltokorento ei Etelä-Suomessa ole mikään suurten avosoiden laji: havaintoja on mm. ojitettujen rämeiden umpeenkasvavista kuivatusojista. Puolassa laji asuttaa vuoristoseutujen rahkasammalsoita (ns. tyrphobioottinen laji) ja kehittyy usein matalissa suovesistöissä jotka eivät ole pitkällä aikavälillä pysyviä.

Esiintyminen

Aapakiiltokorentoa tavataan harvinaisena koko maassa Ahvenanmaa pois lukien. Lapissa laji on suhteellisen harvinainen ja pääosin hyvin vähälukuinen. Harvinaistuu etelämmäs tultaessa, ja lajista on hajanaisia havaintoja koko maasta. Lajista on 2000-luvulla tehty muutamia havaintoja Etelä-Hämeestä ja Uudeltamaalta (Somero, Humppila, Tammela, Hyvinkää, Sipoo ja Loppi). Tämänhetkinen esiintyminen Lapin eteläpuolella on kokonaisuudessaan melko puutteellisesti tunnettu, mutta mahdollinen syy havaintojen vähyyteen lienee lajin esiintyminen vähänretkeillyissä rämebiotoopeissa.

Euroopassa levinneisyys on boreo-alpiininen; lajia tavataan Keski-Euroopan vuoristoalueilla, joilla se on harvinainen. Brittein saarten havaintoa pidetään epäluotettavana. Luokiteltu uhanalaiseksi ainakin Puolassa.

Päälentoaika kesäkuun loppu - heinäkuu. Aikuisia on tavattu 3.6.-27.8. välisenä aikana. Lapissa vuosittaiset kannanvaihtelut ovat suuret.

Kuvia

Koiras, Loppi. Kuva: Jukka Toivanen

Kuvattu Utsjoen Kevolla 2007, Sulka Haro

Naaras Tammela 7/2008. Kuva: Oskari Härmä.

Lajin Etelä-Hämeen löytöpaikat ovat vaihdelleet ojitetuista rämemänniköistä kuvan kaltaiseen kuivahkoon saranevaan. Tammela 07/2008. Kuva: Jussi Mäkinen.

Lähteet

Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
Kuusinen, J. (toim.) 1980: Päijät-Hämeen sudenkorento-opas. Salpausselän Luonnonystävät ry, Thecla-kerho.
Valle, K. J. 1952: Sudenkorennot, Odonata. Suomen eläimet 7.
Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
http://www.iop.krakow.pl/pckz/opis.asp?id=16&je=en - Polish Red Data Book
www.korento.net