Sorjahukankorento
| Sorjahukankorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
Sorjahukankorento (Libellula fulva) on hyvin harvinainen puhtaiden virtavesien ja kirkkaiden pikkulampien laji.
Vanha sorjahukankorentokoiras. Yksilön ruumiin tummentumat ovat syntyneet hankautumalla parittelun aikana. Kuva: Sulka Haro
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Takaruumiin pituus 25-29 mm, kokonaispituus 42-45 mm.
Väritys vaihtelee huomattavasti iästä ja sukupuolesta riippuen. Nuoret yksilöt vartalostaan voimakkaan oranssin värisiä, väri muuttuu vanhempana. Nuorten takaruumiin sivut ovat laajalti oranssit ja takaruumiin yläpinnalla on musta pitkittäiskuvio. Siipien tyvellä olevia mustia laikkuja reunustavat voimakkaan oranssit siipisuonet jotka tummenevat iän myötä.
Vanhemman koiraan keskiruumis ja pää ovat hyvin tummat ja silmät huomattavan vaaleansiniset. Takaruumis on hoikahko ja vaalean sinihärmäinen. Siivet ovat kirkkaat, takasiipien tyvellä on mustat laikut ja etusiipien tyvellä kapeampi musta juova. Perälisäkkeet ovat tummat. Vartalon sininen härmä kuluu pois parittelun yhteydessä kun yksilöt pitelevät toisiaan, katso kuvat.
Naaras epämääräisen tumma, synkeän ruskeanharmahtava, takaruumiissa useimmiten hieman sinihärmäisyyttä. Siipien kärjissä on epäselvärajaiset pienet tummat läiskät jollaisia ei muilla Suomen korentolajeilla ole, siipikuviointi muuten kuten koiraallakin.
Sorjahukka muistuttaa ulkonäöltään muita hukankorentoja, merisinikorentoa ja hoikkasinikorentoa. Muista hukankorennoista lajin erottaa muodon ja värityksen avulla: naarailla ja nuorilla siipien kärjet ovat tummat, nuoren takaruumiin oranssi kuviointi on laajaa. Naaraan väritys omalaatuinen. Koiraalta puuttuvat litteähukankorennolle tyypilliset olkajuovat ja takaruumis on solakampi. Merisinikorennolla ja hoikkasinikorennolla taasen ei ole alasiiven tyvessä tummaa aluetta. Sekoittamismahdollisuutena nuoren kohdalla myös kiiltokorentoihin kuuluva [liitokorento], jolla on kuitenkin erilainen takaruumiin väritys, ruskeat siivet ja kirjava keskiruumis.
Elinympäristö
Joet, lammet ja järvet. Suomessa puhtaat purot, harvemmin lammet. Pääosa havainnoista Pohjois-Karjalan eteläosista ja Etelä-Savosta, Savonlinnan ja Kerimäen alueelta. Yksittäisiä esiintymiä Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Lisäksi vanha havainto Satakunnasta ja kadonnut esiintymä Etelä-Karjalan luonnontieteellisestä maakunnasta.
Etelämpänä Euroopassa yleinen, kaikenlaisten vesistöjen laji.
Esiintyminen
Hyvin harvinainen, mutta esiintymispaikoillaan melko runsaslukuinen laji. Lentoaika on lyhyt. Laji lähtee lentoon kesäkuun puolivälin aikoihin ja lopettaa lentonsa heinäkuun loppupuolella. Sorjahukankorennot ovat aktiivisimmillaan juhannuksen aikoihin, kun kesän yksilöt ovat saavuttaneet sukukypsyyden. Aikuisia on tavattu lennossa 29.5. - 19.8. välisenä aikana.
Muuta
Hukankorentojen systematiikassa esiintyvät usein suvut - tai alasuvut - Ladona ja Plathemis. Suvun sisällä erottuu monta selvästi toisistaan erottuvaa haaraa, ja usein sorjahukankorento ja litteähukankorento luokitellaan alasukuun, toisinaan jopa sukuun, Ladona tai sen toistaiseksi nimeämättömään sisarryhmään. Tämä ei kuitenkaan ole yleisesti käytetty luokittelu, vaikka siihen saattaakin kirjallisuudessa törmätä.
Kuvia
Juuri kuoriutuneet Sorjahukankorennot ovat pääväritykseltään oransseja. Kuvassa koiras, Loppi. Kuva: Jukka Toivanen
Vanha Sorjahukankorentokoiras. Yksilön ruumiin tummentumat ovat syntyneet hankautumalla parittelun aikana. Kuva: Sulka Haro
Sorjahukankorentokoiras
Koiras, Loppi. Kuva: Jukka Toivanen
Vanha sorjahukankorentonaaras. Huomaa siipien kärjissä olevat tummat täplät. Kuva: Sulka Haro
Parittelevat Sorjahukankorennot, Bulgaria, 2007. Kuva: Jukka Toivanen
Sorjahukankorennon toukkia.
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot.
- Rassi, P. ym (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Artiss, T., Schultz, T. et al. 2001: Molecular Phylogenetic Analysis of the Dragonfly Genera Libellula, Ladona, and Plathemis (Odonata: Libellulidae) Based on Mitochondrial Cytochrome Oxidase I and 16S rRNA Sequence Data. - Molecular Phylogenetics and Evolution 18: 348–361
- http://www.korento.net
