Lännensyyskorento
Korentowiki
| Lännensyyskorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
Lännensyyskorento (Sympetrum striolatum) on lähinnä Ahvenanmaalla tavattava vaikeasti määritettävä laji. Suomessa esiintyy pääosin tummia nigrescens-tyyppisiä yksilöitä, kts. tänne.
Ahvenanmaalainen nigrescens-tyyppinen naaras. Huomaa erittäin musta, lähes tummasyyskorentomainen, väritys ja pieni sukuaukon suojus. Lemland 9/06. Kuva: Janne Koskinen.
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Takaruumiin pituus: 24-28mm, kokonaispituus: 33-38mm (Dijkstran ilmoittamat mitat "taksonille" nigrescens).
Usein vaikea erottaa punasyyskorennosta. Vaaleat juovat jaloissa erottavat tumma- ja verikorennosta ja mm. vahvat keskiruumiin kuviot elokorennosta.
- naaraan sukuaukon suojus vain heikosti ulkoneva ja etureunastaan viistosti taaksepäin kohoava. Suojuksen kärjessä matala pyöreäreunainen lovi. Tämä on naaraan paras - ja ainoa yksiselitteinen - tuntomerkki.
- sivulta katsottuna koiraan parittelulisäkkeiden (2.-3 -jaoke) etummainen uloke, 'hook of hamule', pitkä ja kapea, kapeampi kuin sen takana oleva uloke. Punasyyskorennolla molemmat ulokkeet samanpaksuisia. Tämä on koiraan paras - ja ainoa yksiselitteinen - tuntomerkki.
- otsan tyven musta juova vaihtelee. Helpoimmillaan mustaa vain otsan takareunassa, useimmin sen sivuilla erillinen musta laikku (nigrescens). Sivujuova/-täplä voi olla leveämpikin kuin punasyyskorennolla. Sivujuova usein epäselvärajainen ja hieman erilleen kuroutunut, eli musta alue on kapeimmillaan kohdassa, josta otsan harja kaartuu sivuilta alas. Muista yksilöllinen vaihtelu ja kiiltely otsakilvessä (vaikeuttaa tulkintaa kuvista). Kuva vaihtelusta täällä Usein punasyyskorennolta juova tasapaksu ja selvärajainen ilman selvää kapeampaa kohtaa, ks.tästä
- nigrescens -tyyppisillä (jollaisia suuri osa Suomessa tavattavista ovat), reisien vaalea juova kapeampi kuin punasyyskorennolla tai puuttuu jopa kokonaan. Väritys muutenkin tummempi kuin punasyyskorennolla.
Värittynyt koiras, erityistä huomioitavaa: Hyvin punasyyskorentomainen! Keskiruumiin sivujuovien alaosa säilyy pidempään keltaisena, punasyyskorennolla juovat kokonaan ruskeat (nuorilla punasyyskorennoilla hyvin samankaltainen keltainen!). Iäkkäillä koirailla ei kuitenkaan ole keltaista lainkaan. Takaruumiin 7.-9. jaokkeessa sivuilla musta nousee alta selvästi näkyville. Tämä takaruumiin tummuus on hyvä ensimmäinen tuntomerkki, jolla löytää lännensyyskorento punasyyskorentojen seasta. Kun lisäksi varmistat otsan tyven kuvion, tummat reidet ja mieluiten vielä parittelulisäkkeiden pitkän etummaisen ulokkeen (nakyy vain suoraan sivulta), voit olla varma määrityksestä. Tämä vaatii tavallisesti yksilön saamista käteen tai hyviä valokuvia suoraan sivulta.
Väreiltään kehittymätön 'nuori' koiras: äärimmäisen samannäköinen kuin punasyyskorento ja maastomääritys erittäin vaikeaa. Varmista nämä parittelulisäkkeen muodosta, ks. kuvaus yllä. Lännensyyskorentomaisia piirteitä, joista lajia voi yrittää arvata, ovat tumman näköiset reidet (etenkin edestä reidet näyttävät mustilta), aavistuksen paksummat mustat juovitukset keskiruumiin sivuilla, takaruumiin 7.-9. jaokkeiden sivujen mustat alueet ja otsan tyven väritys. Ks. kuva alla.
Naaras: Ks. otsan, reisien ja sukuaukon suojuksen kuvaus yllä. Keskiruumiin sivuilla runsaasti tummaa, lähes tummasyyskorentomaisesti. Väritys vaihtelee, ja osa täysin identtisiä punasyyskorennon kanssa.
Hyvä artikkeli puna- ja lännensyyskorennon määrittämisestä löytyy täältä
Monet lännensyyskorennoistamme muistuttavat mm. Skotlannista kuvattua muotoa nigrescens, jonka taksonominen asema on epäselvä. Nigrescensin jalat ovat usein erittäin tummat, etenkin reidet ovat tummat tai niissä vain hyvin kapea vaalea viiru. Vain säärillä on selvä kapea vaalea viiru - vrt. verikorento. Suurin osa, elleivät kaikki suomalaiset lännensyyskorennot ovat tällaisia.
Elinympäristö
Seisovat vedet.
Esiintyminen
Tavataan Suomessa säännöllisesti vain Ahvenanmaalla, jossa yleinen. Lajin esiintyminen Varsinais-Suomen ulkosaaristossa kaipaisi tarkempaa selvittämistä. Havainnot on myös V:Houtskäristä ja U: Hangosta. Aikuisia on tavattu lennossa 21.7.-24.10. välisenä aikana.
Muuta
Nigrescens-taksonin asema on epäselvä.
- Morfologisin ja geneettisin perustein vain lännensyyskorennon tummana muunnos. Tämä on tällä hetkellä vallitseva käsitys; populaatioissa ei ole värityksen lisäksi mainittavia morfologisia eroja, välimuotoja tavaan ja geneettisesti ovat hyvin lähellä toisiaan. Muita kirjallisuudessa tavattavia käsityksiä ovat
- kyseessä on oma lajinsa Sympetrum nigrescens
- kyseessä on lännensyyskorennon alalaji Sympetrum striolatum nigrescens
Nigrescenstä tavataan Skotlannissa, Norjassa ja saman tyyppisiä yksilöitä Suomessa.
Kuvia
Viisi lännensyyskorentoa kivellä ja pikkukuvassa punasyyskorento vertailun vuoksi. Lännensyyskorennolla on selvästi enemmän tummaa takaruumiin sivuilla. Tämä on helpoin tapa 'poimia' lännensyyskorento punasyyskorentojen joukosta. Kuvassa oikealla alhaalla erityisen tumma yksilö. Hanko, Gåsörsudden 26.9.2009(molemmat kuvat). Kuvat: Petro Pynnönen
Vielä väreiltään kehittymätön koiras. Eroina punasyyskorentoon tässä kuvassa hieman tummempi takaruumiin takaosa alasivuiltaan. Otsan tyvi näytti maastossa lähes vaalealta sivuilta, mutta tarkemmassa tarkastelussa sivuilla selvä tumma epäselvärajainen laikku. Tästä kuvasta mustan alueen muotoa ei voi määritellä otsakilven kiiltelyn takia. Mustissa reisissä vain kapea vaalea viiru, säärissä leveämmälti vaaleaa. Tällaiset nuoret koiraat ovat vaikeimpia erottaa punasyyskorennosta ja varma lajinmääritys kannattaa varmistaa sukuelimistä, kuten kuvan yksilöstäkin varmistettiin. Hanko 6.9.2008. Kuva: Petro Pynnönen
Puna- (vas) ja lännen(oik)syyskorentokoiraiden genitaalit oikealta kyljeltä katsottuna. Huomaa ero parittelulisäkkeen etummaisen koukun muodossa. Punasyyskorennolla se on paksu ja lähes kolmiomainen, lännensyyskorennolla pitkä ja kapea. Helsinki 12.9. ja Hanko 6.9.2008. Kuva: Petro Pynnönen
Ahvenanmaalainen S. striolatum koiras. Viiksijuova jatkuu silmää pitkin, mutta epäselvärajaisempana kuin S. vulgatumilla. Huomaa myös tummat reidet ja tumma keskiruumiin sivu. Nämä viittaavat lännensyyskorennon nigrescens-tyyppiseen muotoon.
Ahvenanmaalainen vanha nigrescens-tyyppinen naaras. Lemland 9/06. Kuva: Janne Koskinen
Ahvenanmaalainen nigrescens- tyyppinen naaras. Lemland 9/06. Kuva: Janne Koskinen
Espanjalainen striolatum-koiras. Huomaa keskiruumiin sivujen lähes olematon kuviointi ja otsakilven vaaleat sivut. Keskiruumiin sivujen keltainen alue näkyy vielä alareunassa. Keltainen voi puuttua kokonaan. Katalonia 11/07. Kuva: Petro Pynnönen
Vanha nigrescens-koiras näyttää altapäin hurjan tummalta. Huomaa keltainen keskiruumiin sivujuovien alareunassa tällä ei täysin värittyneellä koiraalla. Hanko 7.9.2008 Kuva: Petro Pynnönen
Sama yksilö sivulta. Hanko 7.9.2008 Kuva: Petro Pynnönen
Naaras. Vähän kohollaan oleva sukuaukon suojus on paras tuntomerkki erottaa punasyyskorennosta. Runsaasti mustaa väriä takaruumiin alla ja sivuilla sekä keskiruumiin sivujuovien välissä. Reidet hyvin tummat. Hanko 7.9.2008 Kuva: Petro Pynnönen
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot
- www.korento.net
- Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Hämäläinen, M. 1985: Notulae Entomologicae Vol. 65, s. 68
- Pilgrim, E.M. ja C.D. von Dohlen 2007: Molecular and morphological study of species-level questions within the dragonfly genus Sympetrum (Odonata: Libellulidae) - Annals of the Entomological Society of America 100: 688-702