Pohjanukonkorento
| Pohjanukonkorento | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
| ||||||||||
| Levinneisyys | ||||||||||
|
<hatikkakartta queryid="2951.448" taxon="3931" width="250"/> |
Pohjanukonkorento (Aeshna caerulea) esiintyy Suomessa kaikkialla, ollen etelässä erittäin harvinainen suolaji, mutta pohjoisessa jopa yleisin ukonkorentolaji.
Pohjaukonkorentokoiras on heleän sininen. Kuva Petri Metsälä
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Koko: 56-65mm. Pienikokoinen pohjanukonkorento on kooltaan lähellä pieniä etelänukonkorentoa ja karvaukonkorentoa.
Koiras on pohjaväriltään hyvin tummanruskea voimakkain takaruumiin sinisin kirjailuin. Takaruumiin kirkkaansiniset kirjailut ovat laajat eikä seassa ole keltaisia kuviointeja, vrt. muut ukonkorennot. Olkajuovat lyhyet ja kapeat, usein puuttuvat kokonaan. Keskiruumiin sivujuovat hyvin kapeat, koiraalla heleän siniset, ja etummainen tekee yläosassaan voimakkaan mutkan. Viileällä säällä koiraan kuvioinnit tummenevat violetinsävyisiksi.
Naaras on väritykseltään koirasta huomattavasti himmeämpi ja kuvioinnit ovat kellertävät, mutta on tunnettavissa muutoin samoilla tuntomerkeillä kuin koiraskin.
Costa on ruskea ja silmät koskettavat toisiaan päälaella vain lyhyeltä matkaa, toisin kuin muilla ukonkorennoilla.
Pohjanukonkorento laskeutuu usein maahan ja kiville vaakatasoon, usein vaaleille pinnoille. Voi laskeutua myös tarkkailijan päälle.
Elinympäristö
Etelä-Suomessa laajojen luonnontilaisten suoaluiden harvinainen asukki. Laji yleistyy suoalueilla (erityisesti rimpiset nevat) pohjoiseen päin mentäessä ja Pohjois-Lapissa on lähes kaikissa biotoopeissa esiintyvä jokapaikanlaji.
Esiintyminen
Etelä-Suomessa hyvin harvinainen ja paikallinen. Pohjois-Suomessa suhteellisen yleinen, Pohjois-Lapissa ehkä yleisin tai ainakin näkyvin korentolaji.
Runsaudesta vaikea antaa selkeää kuvaa lajin esiintymisen takia. Ehkä paras olisi kuvata lajia Etelä-Suomessa hyvin harvinaiseksi ja melko vähälukuiseksi, Lapissa hyvin yleiseksi ja vähälukuiseksi. Lapissa pohjanukonkorentoa lentää lähes kaikkialla, mutta useimmiten vain yksitellen. Aikuisia on tavattu 2.6.-15.9. välisenä aikana.
Kuvia
Pohjanukonkorentonaaras on pieni ja yleensä ruskeakeltainen. Huomaa kapeat kylkijuovat ja olemattomat hartiajuovat. Kuva Petri Metsälä
Naaras, Utsjoki. Kuva Jukka Toivanen
Pohjanukonkorennon koiras - huomaa lajityypillinen kylkijuova. Turtola 7/2006, Rane Olsen.
Pohjanukonkorentokoiras, huomaa olemattomat hartiajuovat ja vain lyhyeltä matkalta toisiaan koskettavat silmät. Kuva: Rane Olsen
Pohjanukonkorentokoiraan kylkijuovat ovat erittäin kapeat ja takaruumis laajalti sininen. Hamina 6/07, Petri Parkko.
Pohjanukonkorennon elinympäristöä Etelä-Hämeestä. Renko 7/08. Kuva: Jussi Mäkinen.
Lähteet
- Dijkstra, K.-D. 2006: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe.
- Valtonen, P. 1980: Die Verbreitung der finnischen Libellen. - Notulae Entomologicae 60: 199-215
- Hämäläinen, M. 1984 - Odonata of Inari Lapland. - Kevo Notes 7
- Karjalainen, S. 2002: Suomen Sudenkorennot
- Askew, R. 2004: The Dragonflies of Europe