Lähialueiden lajeja
Termillä "lähialue" tarkoitetaan tässä Baltiaa, eteläistä Skandinaviaa, pohjoista Keski-Eurooppaa (Saksan ja Puolan pohjoisosat) ja läntistä Venäjää, sekä siellä säännöllisesti tavattavia harhailijoita.
Suomesta on tavattu 59 lajia sudenkorentoja, mutta lähialueilla tavataan useita maallemme vieraita lajeja. Jotkut lajit, kuten kiilaukonkorento Aeshna isoceles, ovat erittäin paikallisia, mutta useilla lajeilla on kovaa potentiaalia lentää Suomeen. Oma lukunsa tässä suhteessa on lännenkirsikorento Sympecma fusca, jota tavataan jo Ruotsissa, vain 60km Ahvenanmaasta länteen.
Erittäin monilla sudenkorentolajeilla tunnetaan voimakasta vaellusviettiä. Mm. syyskorennot, etelänukonkorento, idänkirsikorento sekä keritytönkorento ovat tunnettuja vaeltajia. Verikorennon runsaus vaihtelee etelärannikolla sen mukaan miten vaelluksia on ulottunut Suomeen ja kaikki keritytönkorennon havainnot ovat harhailijoiden aikaansaamista populaatioista. Jopa neidonkorento voi vaeltaa lyhyitä matkoja.
Tunnettuja vaeltajia ovat myös eteläisemmät keijukorennot, useat eksoottiset syyskorennot kuten kulkusyyskorento Sympetrum fonscolombii (tavattu jo Suomessa) ja kulku-ukonkorento Anax ephippiger. Euroopasta tunnetaan myös eksoottisempia vaeltajia, kuten Crocothemis erythrea - Välimeren alueen laji jota tavataan säännöllisesti Britanniassa -, ja jopa pohjoisamerikkalaisia lajeja kuten Anax junius. On mahdollista että jokin kaukanakin tavattava laji voi voimakkaiden etelätuulien vaikutuksesta harhautua Suomeen, mutta todennäköisyys on erittäin pieni. Tyypillisesti vaeltajalajit ovat elinalueillaan pienissä seisovissa vesistöissä viihtyviä lajeja.
Mitään allamainituista lajeista ei ole havaittu Suomessa. Mikäli arvelet, luulet tai tiedät nähneesi jonkun näistä lajeista Suomen valtion alueella, niin siitä vaaditaan erittäin perinpohjainen selvitys, valokuvia tai pyydystetty yksilö.
Tälla sivulla esitettävien lajien suomenkieliset nimet ovat Suomen Hyönteistieteellisen Seuran sanastotoimikunnan hyväksymiä. __________________________________________________________________
Kalveakeijukorento Lestes barbarus
Vihreän ja vaaleankeltaisen kirjava keijukorento, tavataan Tanskassa, Etelä-Ruotsissa ja Puolassa. Voimakkaasti kuvioitu, pään takaosa vaalea. Siipitäplät mustavalkoiset. Koiraan alemmat perälisäkkeet lyhyet. Vaeltajalaji, on levittäytynyt viime aikoina voimakkaasti luoteeseen ja pohjoiseen.
__________________________________________________________________
Pajukeijukorento Chalcolestes viridis
Syn. Lestes viridis
Suurikokoinen, vihreä keijukorento. Tavataan lähimmillään Tanskassa (2006), Puolassa ja Valko-Venäjällä. Siipitäplä hyvin pitkä ja aikuisella yksilöllä vaaleanoranssi. Koiraan ylemmät perälisäkkeet valkoiset ja alemmat lyhyet.
__________________________________________________________________
Lännenkirsikorento Sympecma fusca
Muistuttaa hyvin paljon idänkirsikorentoa sekä ulkonäöltään että elintavoiltaan, mutta on hyvin nähtynä melko helppo erottaa. Keskiruumiin sivujen mustat juovat leveät ja melko tasaiset, keskiruumiin selkäpuolen tumman alareuna suora eikä siinä ole idänkirsikorentomaista pykälää.
Lännekirsikorento on lähivuosina erittäin todennäköinen "suomenpinna". Laji tunnetaan jo Ruotsista jossa sitä tavataan Tukholman pohjoispuolella, vain 60km Ahvenanmaan Eckeröstä. 'Lännenkirsikorento on levittäytynyt voimakkaasti pohjoiseen 1990-2000 -luvuilla, ja sitä tavattaan Ruotsin lisäksi jo ainakin Valko-Venäjällä asti. Biotooppivaatimukset ja biologia lähes identtiset idänkirsikorennon kanssa, esiintyvät usein sympatrisesti.
__________________________________________________________________
Allikkotytönkorento Erythromma viridulum
Isotytönkorennon pienempi sisarlaji. Levittäytynyt voimakkaasti pohjoiseen ja luoteeseen viime vuosina, kotiutunut jo Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin. "Vallannut" Englannin vajaassa kymmenessä vuodessa (linkki). Muuten Etelä- ja Keski-Euroopan laji. Muistuttaa väritykseltään ja käyttäytymiseltään erittäin paljon isotytönkorentoa, mutta takaruumiin 2., 3. ja 9. jaokkeen sivut siniset, takaruumis usein ylöspäin käyristetty. 10. jaokkeessa X-kuvio. Hieman isotytönkorentoa pienikokoisempi, naaraalla selkeät pronssinsävyiset olkajuovat.
__________________________________________________________________
Coenagrion glaciale, Coenagrion hylas
Siperialaisia lajeja. C. hylas esiintyy myös reliktinä Alpeilla. Lajit tavattu Pinegan karstialueelta, noin 600 kilometriä Kuusamosta itään, jossa lienevät reliktejä. Glaciale muistuttaa kuutytönkorentoa, mutta eroaa mm. silmäntaustäplien muodon perusteella. Hylas muistuttaa suurikokoista taigatytönkorentoa. Kuvia lajeista löytää helpoiten Googlella ja [Tästä PDF:stä]. Glacialea ei käsitellä eurooppalaisissa määrityskirjoissa.
__________________________________________________________________
Kiilaukonkorento Aeshna isoceles
Syn. Anaciaeshna isoceles, Aeshna isosceles [sic]
Ruskea, keskikokoinen ukonkorento, jolla vihreät silmät, kirkkaat siivet, takaruumiin 2. jaokkeessa keltainen kolmio.
Tavataan Etelä-Ruotsissa, missä paikallinen sahalehdestä riippuvainen laji. Myös Latviassa ja hiljakkoin tavattu myös Etelä-Virossa. Muualla paikallinen, elintavoiltaan hyvin vaihteleva laji - esimerkiksi Britanniassa sahalehdensuosija, mutta mantereella myös vesistöissä joissa sahalehteä ei esiinny. Ilmeisesti kaukaista sukua muille Aeshna-suvun sudenkorennoille, saattaa kuulua omaan sukuunsa joka on lähempänä keisarikorentoja Anax.
__________________________________________________________________
Kulku-ukonkorento Anax ephippiger
Syn. Hemianax ephippiger
Saharan alueelta kotoisin oleva vaeltajalaji, joka on tavattu lähimmillään Etelä-Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Liettuassa. Kulku-ukonkorento on ainut Islannissa havaittu korentolaji (kolme havaintoa). Lisääntymisiä todettu Afrikan lisäksi Välimeren ympäristössä, mm. Ranskan Camarguella. Keskikokoinen, lähes kokoruskea kirkassiipinen nopea lentäjä, jolla takaruumiin 2. jaokkeessa paljon siniviolettia, joka ei jatku jaokkeen sivuille. Siivissä usein ruskeat lautumat. Silmät ruskeat, koiraan perälisäkkeiden kärjet kulmikkaat. Muistuttaa sormusukonkorentoa Anax parthenope.
__________________________________________________________________
Sormusukonkorento Anax parthenope
Muistuttaa lähnnä keisarikorentoa ja kulku-ukonkorentoa. Takaruumiin 2. jaokkeen etureunassa yleensä sormuksen kaltainen keltainen rengas. Keskiruumis sivulta yleensä ruskea, erona keisarikorentoon. Silmät päältä vihreät (erona kulku-ukonkorentoon). Tavattu lähimmillään Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Etelä-Ruotsissa.
__________________________________________________________________
Idänjokikorento Gomphus flavipes
Syn. Stylurus flavipes
Aitojokikorentoa paljon muistuttava laji, joka on 1990-luvulla levittäytynyt laajalti takaisin vanhoille elinalueilleen Eurooppaan. Elää suurilla, hitaasti virtaavilla joilla. Jaloissa paljon keltaista, silmät siniset, yleisväritys keltainen. Tavattu vaeltavana Britanniassa, tunnetaan jo Latviasta ja Virosta.
__________________________________________________________________
Silosinikorento Orthetrum brunneum
Muistuttaa meikäläisistä lajeista lähinnä hoikkasinikorentoa, mutta on sitä hieman kookkaampi. Erottavina tuntomerkkeinä hoikkasinikorentoon sukukypsän koiraan naama on vaaleansininen ja siipitäplät ovat korkeintaan takaruumiin leveyden mittaiset. Merisinikorennosta silosinikorennon erottaa ruskeiden siipitäplien avulla. Laji on tavattu lähimmillään Latviassa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä.
__________________________________________________________________
Crocothemis erythraea
Kirkkaanpunainen, litteä ja räikeän värinen laji, josta on käytetty joissain julkaisuissa nimeä "tulikorento". Alunperin Välimeren alueen laji, joka on levittäytynyt vauhdilla pohjoiseen. Tunnetaan jo Pohjois-Saksasta, missä laajalle levinnyt ja Kaliningradin alueelta Liettuan rajan tuntumasta.
__________________________________________________________________
On myös muita vaeltajalajeja joita voidaan erinomaisella onnella tavata lähialueilla. Näistä lajeista löydät helpoiten tietoa Googlella tai Dijkstran ja Lewingtonin Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe -kirjasta.
Lähteet
- Bernard, R., Danaz, B. 2010: Relict occurence of East Palearctic Odonata in the North of European Russia. Esitelmä. IJO 4/10. http://www.bund-naturschutz.de/uploads/media/23g-rodt2010.pdf. - Viitattu 19.6.2011
- Buczynski, P., Moroz, MD. 2008: Notes on the occurrence of some Mediterranean dragonflies (Odonata) in Belarus - Polskie Pismo Entomologiczne [Pol. Pismo Entomol.]. Vol. 77, no. 2, pp. 67-74.
- Bönsel, A., Frank, M. 2011: Eine Momentaufnahme von Crocothemis erythraea (Brúlle, 1832) und Aeshna affinis Vander Linden 1820 in der nordostdeutschen Jungmoränenlandschaft von Mecklenburg-Vorpommern (Odonata). - Entomologische Nachrichten und Berichte 55:37-42.
- Clausnitzer, H.-J., Hengst, R., Krieger, C., Thomes, A. 2010: Boyeria irene in Niedersachsen (Odonata: Aeshnidae). - Libellula 29(3-4):155-168.
- Karjalainen, S. 2010: Suomen sudenkorennot. Tammi. 239 s.
- Martin, M., Luig, J., Ruusmaa, J., Heidemaa, M. 2008: Eesti putukate levikuatlas. Distribution Maps of Estonian Insects. 3. Kiilised - Odonata. 64s. Tartu 2008.
