Sudenkorentojen suojelu
Korentowiki
Sisällysluettelo |
Uhanalaiset lajit
Ympäristöministeriön työryhmä laati Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin vuonna 2000. Arvioinnin tulosten perusteella saatiin tieto, mitä lajeja tulisi sijoittaa luonnonsuojelulain mukaisiin uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luetteloihin. Uhanalaisuusluokitus perustuu määrällisiin kriteereihin. Kriteerit koskevat ensi sijassa kannan, levinneisyysalueen ja esiintymisalueen suuruutta ja muutoksia. Kriteerit on esitelty tarkemmin ympäristöhallinnon verkkosivulla.
Kaikki lajit (arvioiduista lajiryhmistä) on sijoitettu seuraaviin luokkiin:
- Hävinneet (RE, Regionally Extinct)
- Luonnosta hävinneet (EW, Extict in the Wild)
- Äärimmäisen uhanalaiset (CR, Critically Endangered)
- Erittäin uhanalaiset (EN, Endangered)
- Vaarantuneet (VU, Vulnerable)
- Silmälläpidettävät (NT, Near Threatened)
- Elinvoimaiset (LC, Least Concern)
- Arvioimatta jätetyt (NE, Not Evaluated)
- Puutteellisesti tunnetut (DD, Data Deficient)
Sudenkorennoista erittäin uhanalaisiksi on luokiteltu viherukonkorento (Aeshna viridis), sorjahukankorento (Libellula fulva) ja kääpiötytönkorento (Nehalennia speciosa). Vaarantuneeksi on luokiteltu eteläntytönkorento (Coenagrion puella). Silmälläpidettäviä lajeja ovat hoikkasinikorento (Orthetrum coerulescens) ja verikorento (Sympetrum sanguineum).
Uusi uhanalaisuusarviointi on käynnissä ja sen tulokset julkaistaan vuonna 2010.
Erityisesti suojeltavat lajit
Uhanalaisista eliölajeista ne, joiden häviämisuhka on ilmeinen, voidaan asetuksella säätää erityisesti suojeltaviksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan kuitenkin vasta silloin, kun alueellinen ympäristökeskus on rajannut esiintymispaikan ja tiedottanut siitä maanomistajalle (Luonnonsuojelulaki 47 §). Mikäli esiintymän säilymiselle ei ole erityisiä uhkatekijöitä näkyvissä, alueellinen ympäristökeskus voi myös jättää tekemättä rajauspäätöksen.
Sudenkorennoista erityisesti suojeltaviksi lajeiksi on määritelty eteläntytönkorento (Coenagrion puella) ja sorjahukankorento (Libellula fulva).
Rauhoitetut lajit
Jos jonkin eläinlajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen laji asetuksella rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata (Luonnonsuojelulaki 38 §). Rauhoitetut lajit on mainittu erillisessä luonnonsuojeluasetuksen liitteessä. Rauhoitettuja sudenkorentoja ovat idänkirsikorento (Sympecma paedisca), viherukonkorento (Aeshna viridis), kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis), sirolampikorento (L. albifrons) ja täplälampikorento (L. pectoralis).
Em. lajeista muut paitsi viherukonkorento on rauhoitettu kansallisessa lainsäädännössä sen vuoksi, että ne kuuluvat EU:n luondirektiivin IV(a) -liitteessä mainittuihin lajeihin. Viherukonkorentokin kuuluu samaisen liitteen lajeihin, mutta se oli rauhoitettu Suomessa uhanalaisuutensa vuoksi jo ennen EU-lainsäädännön käyttöönottoa.
Rauhoitetun lajin tahallinen tappaminen tai pyydystäminen on kiellettyä. Lakia sovelletaan kaikkiin kehitysvaiheisiin, joten esimerkiksi rauhoitettujen lajien toukkienkin pyydystäminen on kiellettyä ilman asianmukaista lupaa.
Luontodirektiivi
EU:n luontodirektiivin tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.
Luontodirektiivi velvoittaa EU:n jäsenvaltiot toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet, jotta IV(a) -liitteen lajien suojelemiseksi otetaan käyttöön tiukka suojelujärjestelmä, joka kieltää näiden yksilöiden tahallisen tappamisen ja pyydystämisen, häiritsemisen elinkierron kannalta tärkeinä aikoina (lisääntymisaika, talvehtiminen jne) ja lisääntymispaikkojen heikentämisen ja hävittämisen. Luontodirektiivi edellyttää myös, että osalle lajeista on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita Natura 2000 -verkostossa. Suomen kansallisessa lainsäädännössä em. luontodirektiivin asettamat velvoitteet on huomioitu Luonnonsuojelulain 49§:ssä ja 10. luvussa.
Luontodirektiivin II-liite
Luontodirektiivin II-liitteessä on lueteltu Euroopan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (eli Natura 2000 -verkoston alueita). Suomessa tavatuista sudenkorennoista täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) ja kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) on mainittu luontodirektiivin II-liitteessä.
Täplälampikorentoa esiintyy esimerkiksi seuraavilla Natura 2000 -verkoston kohteilla: Vaanilanlahti (Lohja), Kutajärven alue (Hollola - Asikkala), Sysmän lintuvedet (Sysmä) ja Lupinlahti (Hamina). Kirjojokikorennon esiintymistä suhteessa pienempi osa täplälampikorentoon verrattuna on Natura 2000 -verkoston kohteita, esimerkikkeinä voidaan mainita Myllyjoki (Ruokolahti), Seppälänkoski (Jaala) ja Tuomistonjoki (Keuruu).
Luontodirektiivin IV-liite
Luontodirektiivin IV-liitteessä, tarkemmin sanottuna IV(a)-liitteessä, on mainittu Euroopan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Samoin kiellettyä on näiden lajien tai lajin osien hallussapito, myyminen ja vaihtaminen.
Suomessa esiintyy seuraavat IV(a)-liitteen sudenkorentolajit: idänkirsikorento (Sympecma paedisca), viherukonkorento (Aeshna viridis), kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis), sirolampikorento (L. albifrons) ja täplälampikorento (L. pectoralis).
Mitä tehdä uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien suojelemiseksi?
Mikäli löydät joitain edellämainittuja lajeja luonnosta, ilmoita havainnostasi. Vain tiedossa olevia esiintymiä voidaan suojella! Havainto kannattaa dokumentoida valokuvaamalla yksilö. Jos huomaat vahingossa pyydystäneesi rauhoitetun sudenkorennon, vapauta se varovasti takaisin luontoon. Kirjaa paikasta muistiin perustiedot: esiintymän arvioitu laajuus, havaittujen yksilöiden määrä, havainnot munimisesta jne. Tarkka paikka kannattaa määrittää joko suoraan gps-laitteella tai jälkikäteen maastossa havaittujen maamerkkien (esim. kesämökki järven rannalla) perusteella. Havainto kannattaa ilmoittaa Suomen sudenkorentoseuralle www.hatikka.fi -palvelun kautta. Havainnon voi ilmoittaa hatikkaan salattuna, silloinkin tieto päätyy seuran käyttöön ja se välitetään edelleen ympäristöviranomaisten tietoon. Halutessasi varmistaa tiedon mahdollisimman nopean kulun viranomaisten käyttöön, voit ilmoittaa sen myös suoraan Suomen ympäristökeskukseen täyttämällä uhanalaislomakkeen.
Omalla kotiseudulla tapahtuvia maankäyttöhankkeita kannattaa seurata ja tuoda näiden yhteydessä esiin, mikäli huomaa suojelun kannalta merkittävien sudenkorentolajien olevan vaarassa. Oman kunnan kotisivuilla on yleensä mainittu meneillään olevat kaavoitushankkeet. Näiden luontoselvitys löytyy usein sähköisessä muodossa kunnan sivujen kautta. Siihen kannattaa tutustua ja arvioida onko sudenkorennot selvitetty riittävällä tarkkuudella. Suomen ympäristökeskuksen sivuilla on mainittu isommista hankkeista, joiden yhteydessä on käynnistetty lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointimenettely. Käynnissä olevat YVA-hankkeet on uutisoitu sivulla http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=467&lan=fi. Mikäli epäilet, että sudenkorentojen suojeluasioita on laiminlyöty hankkeiden yhteydessä, ota yhteyttä sss:n hallituksen jäseniin asian eteenpäin viemiseksi.
Sudenkorennot ja ilmastonmuutos
Sudenkorennotkin reagoivat ilmaston lämpenemiseen erilaisilla tavoilla. Yleisinä ennusteina pohjoisten lajien esiintymisalue Suomessa siirtyy kohti napoja ja lajit saattavat taantua, ja eteläisemmät lajit yleistyvät ja siirtyvät kohti pohjoista. Käytännössä laji voi joko sopeutua, muuttaa elinalueitaan tai kuolla sukupuuttoon. Ilmastonmuutos on liian nopea sopeutumiseen. Elinalueiden muuttaminen toimii mikäli sopivia alueita ylipäätänsä on jäljellä ja mikäli laji niihin voi siirtyä, mutta monilla pohjoisilla lajeilla on pian vastassa Jäämeren ranta.
Britanniassa seuranta on osoittanut monien lajien lentoaikojen aikaistuneen merkittävästi vuosien 1960-2004 välilläsuoraan korreloiden lämpötilan nousun kanssa.
Suomen sudenkorentoseura ry:n lausunnot ja mielipiteet
Suomen sudenkorentoseura ry on valtakunnallinen sudenkorentojen suojeluun, tutkimukseen ja harrastamiseen erikoistunut yhdistys. Tämän vuoksi seura on lainvoimaisesti asianomainen kaikissa hankkeissa, jotka koskevat sudenkorentojen elinympäristön tai lajien suojelua. Seura on jättänyt erilaisista maankäyttöhankkeista mm. seuraavia mielipiteitä ja lausuntoja:
mielipide Pohjois-Sysmän ranta- ja kyläyleiskaavaluonnoksesta
mielipide Pohjois-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaavaluonnoksesta
mielipide Hartolan Isosuon turvetuotantohankkeesta
Mielipide Karvasuon turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Lähteet
- http://www.ymparisto.fi
- Rassi, P., Alanen A., Kanerva, T., Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s.
- Luonnonsuojelulaki
- Luonnonsuojeluasetus
- EU:n luontodirektiivi
- Hassall C., Thompson D.J., French G.C., Harvey I.F. 2007: Historical changes in the phenology of British Odonata are related to climate - Global Change Biology, Volume 13, Issue 5, Date: May 2007, Pages: 933-941